Tyypillinen päivä metsästysseurassa..
Autojen valokiilat valaisevat metsästysmajan seinää, hirvijahtiin saapuvien etsiessä sopivaa pysäköintipaikkaa piha-alueelta. On lokakuinen lauantaiaamu, kello näyttää olevan vielä vähän vaille seitsemän. Pilvinen, pimeä ja kostea aamuilma virkistää hetkessä autojen lämmöstä nousevat eränkävijät. Vainosen metsästysseuran maja sijaitsee Luumäen kunnan länsilaidalla Vainosenjärven pohjoisrannalla. Sisällä majassa emännät ovat jo ehtineet laittaa aamukahvit valmiiksi ovesta sisään työntyvälle jahtiväelle. Udin Heikin toivottaessa tapansa mukaan reippaat hyvät huomenet, kaikkoavat unenrippeet loppujenkin paikalla olijoiden silmistä.
Hetken kuluttua majassa vallitseekin jo leppoisa puheensorina ja kahvittelun lomassa vaihdetaan kuulumisia viikon ajalta. Paikalla on reilut kolmekymmentä hirvijahtiin osallistuvaa aktiivijäsentä. Pöydällä olevan nimilistan mukaan kaksitoista ampujaa. Saman verran ajomiehiä ja loput ”huru-ukkoja” ja tietysti emännät joista tässä jutussa kerromme vähän enemmänkin.
Usein olemme lukeneet mielenkiintoisia artikkeleita hirvijahdista ja sen jännittävistä vaiheista metsästäjien näkökulmasta. Emme kuitenkaan saisi unohtaa, miten tärkeää tehtävää seurojen taustajoukkoihin kuuluvat vapaaehtoiset emännät ja muut apujoukot suorittavat jahtikauden aikana.
Palatkaamme tuohon lauantaiseen lokakuun aamuun Vainosen rannalla. Aamukahvien jälkeen jahtipäällikkö Jyri Fihlman näyttää majan seinällä olevalta kartalta aamun ensimmäisen ajon suuntia. Tänä viikonloppuna aloitamme Pirunmäestä, toteaa Jyri. Vaativa ja pitkä veto, mutta on usein tuonut saalistakin. Käskynjaon jälkeen jahtiporukka lähtee oranssina virtana autoja kohti ja ajomiesten ja ampujien jako omille paikoilleen alkaa.
Sillä aikaa pääemäntämme Tarja Pursiainen hoitaa ahkerien apujoukkojensa kanssa majan pöydät siistiksi ja päiväruoan valmistelut alkavat. Siinä riittääkin vilskettä, sillä puolen päivän maissa on tiedossa tuvan täydeltä nälkäisiä, Pirunmäen kävelleitä jahtimiehiä jonottamassa lämmintä ateriaa. Tänään onkin listalla hirvenlihakastiketta, keitetyt perunat, puolukkasurvosta ja salaattia. Lisäksi tietysti leivät, kotikalja ja muut tykötarpeet. Kyllä näillä eväillä nälkä lähtee...
Tarja onkin jo toisen polven emäntä seurassamme, sillä hänen äitinsä, Alli Backas aloitti emännöimään jo metsästysseuran perustamisen aikoina. Apunaan Tarjalla on tänään Leila Suorsa. Ja kyllä kahteen likkaan homma hoituu! Pöytiin katetaan valmiiksi leivät ja juomat. Varsinainen ruoka laitetaan noutopöytään, josta jokainen saa koota haluamansa annoksen. Mutta vielä ruokapadat porisevat hellalla.
Metsästysmajan keittiö uusittiin viime vuoden puolella ja muutenkin majan sisätilat kokivat melko täydellisen uudistumisen viimeisen vuoden aikana. Uudet kodinkoneet, vesijohto- ja viemäröinti helpottavat nyt emäntien työskentelyä. Myös erillisessä rakennuksessa sijaitseva sauna sai puulle tuoksuvat uudet sisätilat kesän aikana.
Välillä metsästä soitellaan väliaikatietoja; vasa ja lehmä nurin! Sehän tietää kiirettä Asikaisen Heikille ja Seppo Vainoselle, jotka lähtevätkin peräkärry mukanaan saalista noutamaan. Samalla emännät tietävät, että saalishirvien perässä saapuvat myös metsästäjät ruokataukoa viettämään. Ja niinhän sieltä alkaa oranssiliivisiä, märkiä metsämiehiä saapumaan ruokapöytään. Täydellinen lämmin ruoka ja mukava seura saavat tarinat aamupäivän tapahtumista rönsyilemään ruokapöydissä. Tässä kohtaa emäntien silmä tarkkailee ruoan menekkiä ja uusi kattila ilmestyy pöytään kuin taikaiskusta. Ja niin meitä hemmotellaan, että ruoan päälle saamme vielä jälkiruokakahvitkin ja sitten olemme taas valmiit iltapäivän jahtihommiin.
Porukan hävittyä takaisin metsän uumeniin on pöydät on siivottava ja laitettava valmiiksi kahvikattaus päivän päätöskahvittelua varten. Pullat uuniin ja kohta majan täyttää tuoreiden leivonnaisten ihana tuoksu. Ennen kotiin lähtöä kokoonnutaan vielä nauttimaan pullakahvit ja kerrataan päivän jännittäviä jahtitapahtumia.
Tällä tavalla meitä Vainosen metsästysseurassa passataan syksyn jokaisena jahtipäivänä aina joulukuun alkuun saakka. Mikäli jahti vielä silloin jatkuu (hirviä ja lupia riittää) niin sitten annamme emännille joulurauhan ja siirrymme omien eväiden käyttöön.
Tämän jutun lopuksi on todella aihetta esittää suuret kiitokset omaehtoisesta panoksesta emännillemme, leikkuuporukalle ja muille taustajoukoille jotka mahdollistavat täyspainoisen jahtikauden jälleen tänäkin syksynä. Näiden toimintojen merkitystä pitäisi kaikissa metsästysseuroissa korostaa ja tuoda esille ne yleensä näkymättömät puurtajat, vaikka näin juhlavuoden kunniaksi.